Korpikuusen kannon alle
kuuluu kehrääjälinnun laulua,
sitä kantaa sinne suvituuli,
ja suomalainen sisu.

Soljuvasti ja vakuuttavasti
se nousee myös vuorelle
kun suolaisen suloinen 
pohjantähti nousee saunan ylle
ja menninkäinen kaskeaa,
esivanhempiensa maita
ja muistelee Agrikolaa.

Soikoon soljuvasti 
ja perinnetietoisesti 
huhtikuisen aamuun kirkkauteen 
runon kieli, korpien kätköistä,
myös suomenkielenpävänä.

Soi siis laulullisesti
soljuen niin rikas kuin rakas,
oi, on oma koskenkuohuinen kieli.

Yhdeksäs huhtikuuta
(c) Oiva Utumaa