Unen ulappa niin suuri ja aava,
hiljainen, sininen meri.
Rantakoivut ja aistikas mieli
sekä tuoksuva hiljaisuus.
Mitä siitä jos sinettä aistin vain
ja suvenyöt soi taivaalla seuranain.
Soi soitto niin suuri ja ihmeellinen,
kuin unesta suviyön muistuttaen.
Olen runo johon kirjoittaa,
hammas ajan monta tarinaa,
niin ne vuodet jatkaa kulkuaan.
Herään unestani keväisin,
myrskyn syliin hukun syksyisin,
oon silti lapsi kaskimaan.
Kaskimaan lapsi
© Oiva Utumaa
Kommentit