En saanut juuri aikaiseks, 
mä niitä urotöitä. 
Mä etsin, kuljin, harhailin 
ja katsoin suviöitä. 
Mä tahdoin tehdä sävelin
ja elämästä laulun,
vaan sainko lahjat sävelen
ja sainko lahjat laulun. 

Jos sain mä synnyin lahjaksi 
vain ryhtini ja kaulan, 
niin silti minä huoli en, 
vaan laulun silti laulan. 
Mä kylvin, niitin, korjasin, 
mut toivon tahdoin pitää. 
Sen viimein sain mä juurtumaan
ja nyt se versoo, itää.

En saanut juuri syntymään, 
vain laulun taikka kaksi.
En saanut suurta kunniaa 
tai tullut rikkahaksi,
vaan lauloin silti maisemaan
mä vuokset sekä luodet 
ja laulun johon soinnutin, 
myös kaikki nämä vuodet.

Oi jospa joskus saamaton, 
sais aikaan jotain suurta,
kaunista ja korkeaa, 
ei pelkkää jutun juurta. 

Saamaton
© Oiva Utumaa