Kevätpäivän kutsun
aikaan kurkkii aurinko
taivaalta unestaan
vaikka talvi vielä
korviini kuiskii
taikaa, kutsuvaa.
Päivät jälkeen pakkasen
saavat muistot tanssimaan
juhlapuvuissaan,
sametissa, silmin kaipaavin
myös ne jotka
perhosen siivin muistan.
Illan rajalla herää outo tunne
jälkeen uudenkuun,
tuskasta vuosien,
aaveista eilisen.
Taas jälkeen täydenkuun
saa valo tanssia vapaasti
sävelinä luonani,
luoden hetkiin muistojaan
joita saavun noutamaan
puolenkuun palon aikaan.
Kevätpäivän kutsussa
© Oiva Utumaa
Kommentit