Ehkä joskus
nukun kuin lumi.
Valkoisista hunnuista
suojan ylle
lumilinnani teen.
Suojaksi suruilta,
kylmiltä katseilta,
nutturoiksi enkeleille.
Valkoisia kuvia
siveltimestäni maalaan
ylle maailman tuskan,
kirkkautta ajatuksille
ja hiihtoloman suksille.
Paukkeessa pakkasen
kun lumienkelit
vartioivat untani
ja hankitimantit tuikkivat
kuurapeitollani.
Ja kun viimein herään
valan täydenkuun hopeaa
hetkiin herttaisiin
jotka pensselistäni piirsin
ja liukumäkiä lumiukoille.
Lumihuntu (c) Oiva Utumaa
Kommentit